Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni kurssin osalta. Aika näyttää, jatkuuko bloggailu vielä tulevaisuudessa... Kun ilmoittauduin kurssille, ajattelin, että se tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Yllätys olikin melkoinen, kun kurssi pärähti käyntiin melkein heti ja uusia tehtäviä tuli joka viikko. Tuskanhiki on kohonnut monta kertaa otsalle ja tehtäviä on päässyt kasaantumaan.

Kuten kirjoituksistani on jo käynyt ilmi, en ollut koskaan ennen pitänyt blogia. Kurssin myötä olen myös laajentanut tietämystäni sosiaalisesta mediasta. Asioita ja opittavaa on niin paljon, ettei aika meinannut millään riittää. Vaikeimmalta tuntuivat aluksi blogin kirjoittaminen (mutta siitäkin olen selvinnyt) ja matkan varrella videoiden ja diaesitysten tekeminen. Onneksi videotehtävissä oli vaihtoehtoja. Ja verkosta löytyy paljon hienoja tuotoksia, joita saan jakaa eteenpäin.

Joitakin tehtäviä on vaikeuttanut myös periaatteeni pitää työ erillään yksityiselämästä, kun lasken Facebookin enemmän vapaa-ajan foorumikseni.  Olen kurssin aikana pohtinut tätä asiaa ja todennut, että Facebookissa voisin käyttää jatkossa työhöni liittyvien asioiden hoitamiseen yhteisöjen sivuja. Kuulin tuossa työkaveriltani, että hänellä on erikseen työprofiili. Sanoin, ettei sellainen ole mahdollista, mutta kuulemma on, jos profiiliin laittaa eri sähköpostiosoitteen. Jos niin voi toimia, minäkin voisin perustaa erikseen työprofiilin ja käyttää sitä työasioiden hoitamiseen, mikäli tähän ilmenee tarvetta. Toistaiseksi olen pystynyt toimimaan yhteisöjen kautta.

Löytöjä oli monta. Esimerkiksi Google Documents tuntui hyvältä työskentelytavalta, näin ei tarvitse ihmisiä saada istumaan saman pöydän ääreen palaveriin vaan jokainen voi tehdä silloin kun on aikaa. Kuitenkin täytyy sopia päivämäärä, milloin työn pitää olla valmis, muutenhan se venyy äärettömiin. Verkkosorsastusta voisin opetella käyttämään tulevaisuudessa, sekin tuntui loistavalta tavalta saada ja jakaa ideoita. Se polkupyöräkin kun on kuitenkin kertaalleen jo keksitty...

Meidän kurssiryhmässä aktiivisien määrä jäi pieneksi. Todella moni ei edes aloittanut kurssia ja aloittaneista monilla kävi varmaan sama kuin itsellenikin, että muut työkiireet menivät kurssitehtävien ohi. Tukea sain tarvittaessa kurssin vetäjiltä. Oma tukeni muille jäi vähäiseksi äsken mainituista syistä, mutta yritin parhaani mukaan kommentoida toisten blogikirjoituksia.

Lintulauta toimi mielestäni oppimisalustana hyvin. Ehkä paremman hyödyn olisi saanut, jos kurssilaiset olisivat olleet aktiivisempia. Itselleni hyödyllisin oppimiskokemus oli verkossa keskusteleminen ja vaikuttaminen. Olen itse sitä mieltä, että koska ihmiset liikkuvat nykyään verkossa, siellä heidät myös kohtaa helposti. Talkoonomainen työskentely verkossa oli loistava ajatus. Mielestäni kaikki kurssin osa-alueet olivat hyödyllisiä ja toivottavasti ajan myötä ehdin vielä niihin syventymään tarkemmin. Enemmän olisin toivonut lähinnä aktiivisia kurssilaisia, koska nyt opiskeleminen jäi melko omatoimiseksi ja yksinäiseksi pakertamiseksi.

Yksi tehtävä viikossa ei ajatuksena tunnu liian paljolta. Käytännössä, kun oli muutama muukin aikaa vievä projekti perustöiden lisäksi, en yksinkertaisesti ehtinyt tehdä tehtäviä siihen tahtiin kuin olisi pitänyt. Onneksi saimme jatkoaikaa tehtävien tekemiseksi, että minäkin sain ne valmiiksi. Olisi harmittanut todella paljon, jos kurssi olisi jäänyt kesken. Eli olisikohan parempi, jos kurssia pidennettäisiin ja tehtävät tulisivat vaikka kahden viikon välein? Mietin myös, että kun meidän ryhmämme jäi aika torsoksi, olisiko mahdollisuus yhdistää ryhmiä? Eli lähinnä jos käy näin niin kuin nyt kävi, saisi tehtyä edes jonkin kokoisen ryhmän.

Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta matkasta, joka toivottavasti jatkuu! Kaikkeni olen antanut, kuten urheilijat usein sanovat suorituksensa jälkeen. Mutta olen todella onnellinen ja tyytyväinen!

Tehtävänä oli tarkastella verkkosivuja ja Facebook-profiileja. Aloitin verkkosivuista ja totesin, että lähestulkoon kaikki tarkasteltavat osa-alueet toteutuivat. Olen aina miettinyt, että onko työyhteisömme verkkosivuilta helppo löytää asioita. Etsivä löytää, niinkuin sanotaan. Meillä on työyhteisössämme viestinnän ammattilaisia, jotka vastaavat sivuista ja he kyllä todella osaavat työnsä. Ja jos huomaa virheitä tai kehittämisen kohteita, heitä on myös helppo lähestyä. Työpaikkani verkkosivut ovat siis todella hyvissä käsissä.

Facebookissa kaveripiiriini kuuluu aktiivisia ja passiivisia ihmisiä. Seurasin sellaisen kaverini Facebook-profiilia, joka päivittäin linkittää ajankohtaisia uutisia ja virittelee keskusteluja. Henkilö on aktiivinen linkittämään asioita, joten yksittäisistä linkeistä tykätään keskimäärin saman verran. Linkitetyt jutut ovat yleensä ajankohtaisia ja verkkomaailmaan liittyviä. Viimeisen kuukauden ajalta en löytänyt aktiivista keskustelua, mutta aina välillä joku aihe on kirvoittanut kiivastakin keskustelua. Yleensä Facebook-kaverieni keskuudessa keskustelut seinällä ovat lähinnä lyhyitä kommentteja kaverilta toiselle, harvoin mitään vakavampaa keskustelua ainakaan seinällä saadaan aikaiseksi. Itsekin kyllä haluaisin käydä tarkemmat keskustelut chatissa ja vielä mielummin kasvotusten...

Toisena Facebook-profiilina seurasin synnyinkaupunkini sivua kuukauden ajalta. Seinällä oli linkitettynä erilaisia tapahtumia, joista jokunen oli käynyt tykkäämässä. Jakamisia tai keskusteluja en löytänyt. Ehkäpä kaupungin Facebook-sivuilla sellaisia ei sitten tehdä. Tai ehkä ei voi yleistää.

Facebookissa on helppo jakaa uutisia ja juttuja, se on mielestäni hyvä asia. Kuvat ovat oleellisia, harvemmin tulee klikattua linkkiä, jossa on vain paljon tekstiä. Aiheeseen sopiva kuva ja lyhyt, ytimekäs teksti herättävät kiinnostuksen lukea lisää.

Itse olen Facebookissa lähinnä passiivinen seurailija. Olen sitä mieltä, ettei elämässäni tapahdu mitään niin ihmeellistä, että joku siitä haluaisi tietää. Silloin tällöin, jos tapahtuu jotakin hauskaa, jaan sen eteenpäin. Pyrin myös olemaan oma itseni iloineni ja suruineni. Linkitän ja jaan joskus mielestäni tärkeitä asioita. Kohtuus kuitenkin kaikessa, minulla on fb-kavereita, jotka saattavat linkittää saman illan aikana kymmeniä videioita Youtubesta - se on jo lähinnä ärsyttävää.  

Verkko ja siellä vaikuttaminen on tullut jäädäkseen, ja se on hyvä asia. Verkossa on matala kynnys tuoda julki mielipiteensä. Toivottavasti jokainen verkossa kirjoittaja muistaa kuitenkin, että kirjoittaa vain sellaisia asioita, joiden takana voi omalla nimellään seisoa. Nimimerkkien takaa huutelu ja nimittely on mielestäni raukkamaista. Vaikutetaan verkossa ja annetaan verkon vaikuttaa!

Lasten virren Jeesus, sinä itsekin viimeisessä säkeistössä lauletaan: 

En ollut törmännyt otsikon termiin ennen tätä kurssia. Verkkosorsastus kuulostaa hauskalta termiltä ja siitä tulee mieleeni ihmisten kalastaminen, jota Jeesus kehotti Pietaria tekemään. Haluan yhä edelleen pitää Facebook-elämäni ja työni mahdollisimman erillään toisistaan, joten en halunnut ruveta kiusaamaan Facebook-kavereitani työasioillani.

Olen kyllä verkon välityksellä suunnitellut esimerkiksi perhetapahtumia ja vaihtanut ideoita kollegojeni kanssa perinteisemmillä menetelmillä, eli käytännössä sähköpostin avulla. Nettitalkoot tuntuivat hyvältä idealta! Näin voi saada mukaan ihmisiä mistä päin maailmaa vain, eikä tarvitse viettää tuntikausia puhelimessa tai sähköpostiin vastailemalla. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa rupean verkkosorsastajaksi...

Lapinlahden linnut lauloivat aikanaan: "Tero ja minä olemme ystäviä, vaikka täysin erilaisia, tykkäämme eri asioista..." Putous-hahmo Jani-Petterikin teki oman versionsa samaisesta laulusta. Google ja minä olemme kyllä ystäviä, aina kun etsin tietoa jostakin asiasta, menen Googleen. Google taitaa olla kaikkien käyttämieni koneiden netin kotisivuna.

Laitoin Googleen nimeni ja ensimmäisenä törmäsin kaimaani, joka on kampaajana Tampereella. Ensimmäinen tieto, jonka itsestäni löysin, oli Facebook-profiilini. Seuraavaksi tuli harrastuksen piiriin liittyviä asioita ja sitten löytyi lisää kaimoja. Vasta kuudennelta sivulta löytyi työnantajani sivut ja tietoni siellä. Hassua. Kuvahausta löytyi Facebook-profiilikuvani ja yksi kuva harrastusten parista. Googlen Analyticsiin en halunnut kirjautua, joten en hakenut numerotietoja tästä blogistani. Eipä tätä varmaan muut lue, kuin samoja tehtäviä tekevät henkilöt...

Olen ihan tyytyväinen, ettei minusta löydy kovin paljoa tietoa netistä. Haluan pitää tietyt asiat omana tai lähimpieni tietona. Sen takia en ole kovin aktiivinen Facebook-päivittäjä, koska mielestäni elämässäni ei tapahdu mitään niin ihmeellistä, että esimerkiksi vanhojen luokkakavereideni sitä tarvitsisi tietää.

Tehtävän myötä pääsin osallistumaan yhteisen tarinan kirjoittamiseen Google Documentsiin. Tunne oli samankaltainen kuin aikanaan lapsena kirjoitettiin paperille lauseittain kertomuksia niin, ettei edellisen kirjoittajan tekstistä nähnyt kuin viimeisen lauseen. Kun kaikki olivat kirjoittaneet, kertomus luettiin kokonaan ja nauru maittoi. Tällä kertaa kuitenkin näin edellisen tekstin. Kätevää, että eri puolilla asuvat ja työskentelevät ihmiset voivat kirjoittaa samaa kertomusta! On myös jännä nähdä, millainen kertomuksesta loppujen lopuksi tulee....