Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni kurssin osalta. Aika näyttää, jatkuuko bloggailu vielä tulevaisuudessa... Kun ilmoittauduin kurssille, ajattelin, että se tapahtuu sitten joskus tulevaisuudessa. Yllätys olikin melkoinen, kun kurssi pärähti käyntiin melkein heti ja uusia tehtäviä tuli joka viikko. Tuskanhiki on kohonnut monta kertaa otsalle ja tehtäviä on päässyt kasaantumaan.

Kuten kirjoituksistani on jo käynyt ilmi, en ollut koskaan ennen pitänyt blogia. Kurssin myötä olen myös laajentanut tietämystäni sosiaalisesta mediasta. Asioita ja opittavaa on niin paljon, ettei aika meinannut millään riittää. Vaikeimmalta tuntuivat aluksi blogin kirjoittaminen (mutta siitäkin olen selvinnyt) ja matkan varrella videoiden ja diaesitysten tekeminen. Onneksi videotehtävissä oli vaihtoehtoja. Ja verkosta löytyy paljon hienoja tuotoksia, joita saan jakaa eteenpäin.

Joitakin tehtäviä on vaikeuttanut myös periaatteeni pitää työ erillään yksityiselämästä, kun lasken Facebookin enemmän vapaa-ajan foorumikseni.  Olen kurssin aikana pohtinut tätä asiaa ja todennut, että Facebookissa voisin käyttää jatkossa työhöni liittyvien asioiden hoitamiseen yhteisöjen sivuja. Kuulin tuossa työkaveriltani, että hänellä on erikseen työprofiili. Sanoin, ettei sellainen ole mahdollista, mutta kuulemma on, jos profiiliin laittaa eri sähköpostiosoitteen. Jos niin voi toimia, minäkin voisin perustaa erikseen työprofiilin ja käyttää sitä työasioiden hoitamiseen, mikäli tähän ilmenee tarvetta. Toistaiseksi olen pystynyt toimimaan yhteisöjen kautta.

Löytöjä oli monta. Esimerkiksi Google Documents tuntui hyvältä työskentelytavalta, näin ei tarvitse ihmisiä saada istumaan saman pöydän ääreen palaveriin vaan jokainen voi tehdä silloin kun on aikaa. Kuitenkin täytyy sopia päivämäärä, milloin työn pitää olla valmis, muutenhan se venyy äärettömiin. Verkkosorsastusta voisin opetella käyttämään tulevaisuudessa, sekin tuntui loistavalta tavalta saada ja jakaa ideoita. Se polkupyöräkin kun on kuitenkin kertaalleen jo keksitty...

Meidän kurssiryhmässä aktiivisien määrä jäi pieneksi. Todella moni ei edes aloittanut kurssia ja aloittaneista monilla kävi varmaan sama kuin itsellenikin, että muut työkiireet menivät kurssitehtävien ohi. Tukea sain tarvittaessa kurssin vetäjiltä. Oma tukeni muille jäi vähäiseksi äsken mainituista syistä, mutta yritin parhaani mukaan kommentoida toisten blogikirjoituksia.

Lintulauta toimi mielestäni oppimisalustana hyvin. Ehkä paremman hyödyn olisi saanut, jos kurssilaiset olisivat olleet aktiivisempia. Itselleni hyödyllisin oppimiskokemus oli verkossa keskusteleminen ja vaikuttaminen. Olen itse sitä mieltä, että koska ihmiset liikkuvat nykyään verkossa, siellä heidät myös kohtaa helposti. Talkoonomainen työskentely verkossa oli loistava ajatus. Mielestäni kaikki kurssin osa-alueet olivat hyödyllisiä ja toivottavasti ajan myötä ehdin vielä niihin syventymään tarkemmin. Enemmän olisin toivonut lähinnä aktiivisia kurssilaisia, koska nyt opiskeleminen jäi melko omatoimiseksi ja yksinäiseksi pakertamiseksi.

Yksi tehtävä viikossa ei ajatuksena tunnu liian paljolta. Käytännössä, kun oli muutama muukin aikaa vievä projekti perustöiden lisäksi, en yksinkertaisesti ehtinyt tehdä tehtäviä siihen tahtiin kuin olisi pitänyt. Onneksi saimme jatkoaikaa tehtävien tekemiseksi, että minäkin sain ne valmiiksi. Olisi harmittanut todella paljon, jos kurssi olisi jäänyt kesken. Eli olisikohan parempi, jos kurssia pidennettäisiin ja tehtävät tulisivat vaikka kahden viikon välein? Mietin myös, että kun meidän ryhmämme jäi aika torsoksi, olisiko mahdollisuus yhdistää ryhmiä? Eli lähinnä jos käy näin niin kuin nyt kävi, saisi tehtyä edes jonkin kokoisen ryhmän.

Joka tapauksessa kiitos mielenkiintoisesta matkasta, joka toivottavasti jatkuu! Kaikkeni olen antanut, kuten urheilijat usein sanovat suorituksensa jälkeen. Mutta olen todella onnellinen ja tyytyväinen!