Pienikin on tärkeä.
Pienikin voi tuoda
ympärilleen lämpöä,
hyvää mieltä luoda."
 

Työssäni lasten kanssa tärkein tavoitteeni on, että jokainen lapsi kokee olevansa tärkeä ja arvokas omana itsenään. Olen kertonut lapsille hartaushetkessä seuraavan kertomuksen, joka on Riikka Juvosen kirjasta Luomakunnan laulu.

HIIRI, tarina vähäpätöisyydestä

Minä olen hiiri, sellainen harmaa, pieni otus, joka vilistää lattian poikki tai kyhjöttää piilossa hillopurkin takana. Minä en ole ylhäinen kuin leijona, eikä minulla ole karhun voimia. En tee suuria ja maineikkaita tekoja. Olen vain ihan tavallinen hiiri.

Eräänä päivänä istuin kolossani ja mieleni oli kovin apea. Minä olen varmasti kaikkein vähäpätöidin olento maailmassa, ajattelin, ja minua alkoi itkettää. Silloin kuulin, kuinka Jumala kutsui minua: "Hiiri, missä sinä olet?" En ollut uskoa korviani. Koko luomakunnan Herra tahtoi tavata minut, mitättömän siimahännän!

Jumala otti minut kämmenelleen ja puhalsi kyyneleeni kuiviksi. "Miksi sinä olet surullinen?" hän kysyi ja kuulosti niin ystävälliseltä, etä rohkenin vastata. "Tunnen itseni perin mitättömäksi ja turhanaikaiseksi. Vaikka lakkaisin olemasta, kukaan ei kaipaisi minua", vikisin. "Jos sinua ei olisi, pikku hiirulainen, niin minä kaipaisin sinua. Kaipaisin rapinaasi seinän rakosessa yksinäisiä talviöinä ja somia pieniä varpaanjälkiäsi valkoisella hangella. Ja jos en enää näkisi vaaleanpunaisen kuonosi pilkistävän esiin kolostasi ja viiksikarvojesi värisevän hassusti, minun tulisi sinua ikävä. Sinä, hiiri, et ole ollenkaan vähäpätöinen, koska sinä saat minut hyvälle tuulelle", Jumala sanoi painokkaasti ja silitti hellästi turkkiani. "Katsos, hiirulainen, minun luomakunnassani jokaisella on oma, tärkeä merkityksensä."

Jokaista tarvitaan, jokaiselle on oma paikka maailmassa. Saamme olla ylpeitä, että olemme juuri sellaisia kuin olemme ja arvostaa itseämme.