Minä olin päättänyt olla se viimeinen mohikaani, joka ei koskaan ikinä liity Facebookiin. Taas kerran: ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan. Työnkuvaani tuli verkkotyö ja osallistuin Hengellinen työ verkossa-kurssille. Tehtävät tulivat Facebookiin, joten sinne minunkin piti liittyä. Ja täytyy myöntää, että jäin koukkuun. Löysin paljon vanhoja kavereita ja tuttuja, joiden kanssa en ollut vuosiin tai jopa vuosikymmeniin ollut missään tekemisissä, enkä varmasti ilman Facebookia olisikaan - välimatkat ovat pitkiä. Ja olen minä koukuttunut myös kaikennäköisiin peleihin (en kuitenkaan Farmvilleen). Peleissä ei ole oikeastaan suurtakaan järkeä, mutta tuleepahan aivot nollattua illalla työpäivän jälkeen.

Olen ollut aina tarkka siitä, ettei työ sekoita liikaa vapaa-aikaa ja päinvastoin. Nyt olen pohtinut, että pystynkö Facebookissa yhä edelleen erottamaan nämä kaksi asiaa. Toistaiseksi olen onnistunut. Työasiat hoituvat lähinnä ryhmien ja tykkäyssivujen kautta. Minusta itsestänihän se on kiinni, kuinka paljon annan tietoa ja kenelle Facebookissa. Sitäpaitsi nykyään jos haluaa kohdata ihmisiä, heidät löytää suurelta osin netistä.